Koiramaista tiedettä: Koiran suoliston mikrobit, osa 3

Koiramaista tiedettä-blogiosion koiran suoliston mikrobeja käsittelevä kirjoitussarja jatkuu. Sarjan kolmas teksti selvittää, onko probioottien käytöstä tutkittua hyötyä koiralle. Voiko koiran suoliston bakteeriyhteisöä parantaa syöttämällä koiralle hyviä suolistobakteereja eli probiootteja? Mielenkiintoisen kirjoitussarjamme takana on vieraileva kirjoittaja Hannele Kettunen. Hannele on pitkän linjan, suurisydäminen koiraharrastaja sekä eläinfysiologian alalta väitellyt, suolistotutkimukseen erikoistunut biologi. 

Kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa tutustuttiin suoliston bakteeriyhteisön kehittymiseen koiranpennulla. Tästä pääset lukemaan ensimmäisen osan. Sarjan toisessa osassa tutkailtiin eroja terveiden ja ripulia sairastavien koirien suolistobakteerien välillä. Toinen osa luettavissa tästä.

Osa 3/3 - Probiooteilla terveempi suolisto koiralle?

Suolistobakteerien merkitys ihmisen ja eläinten terveydelle on saanut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana yhä enemmän ja enemmän palstatilaa ja medianäkyvyyttä. Varhaiset havainnot johtivat yksinkertaiseen johtopäätökseen: jos hyvät bakteerit eli probiootit parantavat terveyttä, niin niiden määrää suolessa kannattaa yrittää lisätä.   

Lukuisat yritykset tarttuivat innokkaasti tilaisuuteen, ja markkinoilla onkin kymmeniä tai jopa satoja erilaisia probioottituotteita. Koirille tarkoitetuissa tuotteissa usein esiintyviä probioottisia bakteereja ovat esimerkiksi Enterococcus faecium, Lactobacillus acidophilus ja Bifidobacterium animalis. Saccharomyces boulardii on puolestaan probioottinen hiiva, jota myydään sekä ihmisille että koirille. Useimmat koirille myytävät probioottituotteet sisältävät samoja probioottikantoja kuin ihmisille myytävät tuotteet. Viime vuosina on markkinoille saatu kuitenkin tuotteita, joissa käytettävät bakteerikannat on eristetty terveiltä koirilta.

Probiootit kykenevät asettumaan joksikin aikaa koiran suolistoon ja lisääntymään siellä, mutta poistuvat pikkuhiljaa viikkojen tai kuukausien aikana, jos niiden antaminen lopetetaan. Probioottien ei siis ole tarkoituskaan muodostaa suoleen pysyvää populaatiota, vaan pysyä suolistossa vain sen aikaa, kun niiden toivotaan vaikuttavan.

Osa probiooteista kiinnittyy suolen seinämään ja siinä kasvaessaan estävät taudinaiheuttajabakteerien kiinnittymistä samalle alueelle. Hyvät bakteerit siis ”kyynärpäätekniikkaa käyttäen” raivaavat itselleen elintilaa ja työntävät taudinaiheuttajabakteerit tieltään.

Monet probioottiset mikrobit tuottavat orgaanisia happoja tai antimikrobisia peptidejä. Taudinaiheuttajabakteerit eivät pidä hapoista, vaan suosivat pH-arvoltaan neutraalia elinympäristöä. Maitohappobakteerit tuottavat nimensä mukaisesti maitohappoa, ja osittain juuri sen avulla vähentävät taudinaiheuttajabakteerien kykyä kasvaa samalla suolen alueella.

Antimikrobiset peptidit taas ovat monimuotoinen ryhmä aminohapoista koostuvia yhdisteitä, jotka heikentävät mikrobien kasvua. Suolen limakalvo tuottaa näitä peptidejä itsekin, mutta probiooteilta niitä voi saada sopivan lisäannoksen.   

Monet probiootit vaikuttavat suoraan immuuni- eli puolustusjärjestelmän soluihin. Probioottiset bakteerit ovat eläinten immuunijärjestelmän ikiaikaisia kumppaneita. Suolen limakalvossa olevat immuunisolut tunnistavat probioottisten bakteerien läsnäolon, ja keskustelevat niiden kanssa kemiallisten viestiaineiden välityksellä. Jotkut probiootit myös tiivistävät suolen epiteelisolujen välisiä liitoksia ja siten vähentävät niin sanottua vuotavan suolen syndroomaa.

Probioottien käyttöä tukevia teorioita siis löytyy joka lähtöön, mutta onko niiden käytöstä todellista, tutkimuksin osoitettua hyötyä koirille?

Vuonna 2016 julkaistu koosteartikkeli veti yhteen tutkimuskirjallisuudesta löytyvää tietoa probioottien vaikutuksesta koirien suolistoterveyteen (Schmitz ja Suchodolski, 2016). Yksittäisiä tutkimuksia oli paljon, mutta ne erosivat monin tavoin toisistaan niin menetelmien kuin tulostensakin osalta. Yhtenäistä kuvaa tuotteiden vaikutuksista oli vaikea saada.

Tutkimusten kirjoa kuvaa seuraava esimerkki. Yhdessä tutkimuksessa raportoitiin, että Enterococcus faecium -bakteeri lisää koiran suolistosta löytyvien maitohappobakteerien määrää ja vähentää haitallisten stafylokokkien määrää, mutta ei vaikuta kolibakteerin esiintyvyyteen. Toisessa tutkimuksessa sama bakteerilaji ei vaikuttanut Giardia-loisen esiintyvyyteen suolessa, kolmannessa se vähensi ripulia ja neljännessä se lisäsi vasta-aineiden tuottoa. Saman bakteerilajin eri kantojen vaikutuksia tutkittiin siis hyvin erilaisissa asetelmissa. Yksikään näistä tutkimuksista ei vahvistanut toistensa havaintoja, vaan kertoi aivan erilaisista vaikutuksesta.

Useimmat tutkituista probioottikannoista eivät olleet alun perin koiran mikrobeja, vaan ihmisiltä eristettyjä kantoja. Poikkeuksiakin oli. Terveeltä koiralta eristetty ja toisille koirille probioottina annettu Lactobacillus fermentum -kanta lisäsi maitohappobakteerien lukumäärää suolessa, vaikutti positiivisesti veriarvoihin, laski hieman verensokeria ja lisäsi hyödyllisten rasvahappojen muodostumista paksusuolessa. Joissain muissakin tutkimuksissa havaittiin, että probiootit voivat laskea koiran verensokeria ja kenties jopa auttaa laihdutuskuureissa.  

Probiootit voivat auttaa myös suolistotulehduksen, loisten ja jopa stressin aiheuttamasta akuutista ripulista kärsiviä koiria. Kroonisesta tulehduksellisesta suolistosairaudesta kärsivät koirat saivat ripulioireisiinsa helpotusta erityisesti useiden probioottien seoksista. Laktobasillit ja bifidobakteerit myös lisäsivät vasta-aineiden tuottoa ja vähensivät tulehdusvälittäjäaineiden erittymistä suolessa.

Kroonisesta, toistuvien antibioottikuurien aiheuttamasta klostridiripulista kärsiville ihmisille tehdään toisinaan niin sanottu ulosteensiirto, jossa terveen ihmisen suoliston mikrobiyhteisö siirretään sellaisenaan potilaalle. Tämä hoito on tehokas, mutta siihen turvaudutaan vasta, kun muut hoitomenetelmät on jo kokeiltu ja hyödyttömiksi havaittu. Ulosteensiirtoa on kokeiltu myös vaikeasta ripulista kärsivien koirien hoitoon, ja alustavat tulokset ovat olleet lupaavia.  

Artikkeli tarkasteli probioottitutkimusten kirjoa hyvin kriittisesti, mutta päätyi kuitenkin varovaisen myönteiseen lopputulemaan: probiooteista voi todellakin olla hyötyä koirien suolistoterveydelle. Kirjottajat kuitenkin toivovat, että probioottisten bakteerikantojen toimintaa suolessa tutkittaisiin tulevaisuudessa entistä tarkemmin.

Viite: Schmitz S, Suchodolski J. 2016. Understanding the canine intestinal microbiota and its modification by pro-, pre- and synbiotics - what is the evidence? Vet Med Sci. 2:71-94.