1.3.2018

Sissin ja Martin elämää - vapaapainia ja vatsanväänteitä

Ruoka-asioissa ei ryttyillä Martin ja Sissin kanssa
Ruoka-asioissa ei ryttyillä Martin ja Sissin kanssa


Ruokatarinointia ei voi koiranruokakaupassa koskaan olla liiaksi. Vaihdoimme kuulumisia kahden maalaiskoiran, Martin ja Sissin, emännän kanssa ja kuulumiset päätyivätkin Martin ja Sissin siunauksella blogitekstiksi asti.

Martti ja Sissi ovat valkoisia pieniä koiria, sellaisia hieman tyylikkäimpiä kuin meidän bichon-pojat. Upeat vaaleat, pitkät turkit on heidän tavaramerkkinsä. Martti ja Sissi ovat merkiltään maltankoiruuksia. Iltaisin tykkäävät aloittaa takaa-ajoleikit, juoksevat toinen toistaan jahdaten, välillä Sissi jahtaa Marttia, välillä Martti Sissiä. Heidän kotonaan asustaa myös muita ihan oikeita maatilan eläimiä, mm. meditoivia alpakoita, kanoja sekä lampaita. Aikamoisen komea lauma siis. 

Hyvän tovin ovat jo Martti ja Sissi saaneet nauttia Essentialin ruokia. Kätevästi sujuu ruokien toimitus täällä Jyväskylässä emännän työmaalle keskustaan, vaikka maaseudun rauhassa asustavatkin. Suurempi syy Essentialin testaamiselle oli kuitenkin terveydelliset seikat, etenkin Sissiä piinasi vatsavaivat. Sissin vatsa oli kova. Neitonen sai jopa ihmeellisiä kramppeja, joiden syyksi lääkäri päätyi epäilemään, kaiken muun poissuljettua, vatsavaivoja ja kuvauksissa näkynyttä suurta määrää ilmaa vatsassa. Voihan sitä vain kuvitella, mitenkä omaakin vatsaa alkaisi kivistää ja krampata, jos siellä aina ilmapalloa kuljettaisi. Kotiväki ilahtui ja helpottui, kun ruoanvaihdon jälkeen kramppikohtaukset jäivät Sissin osalta historiaan. Emäntä kertoi saaneensakin hyvän opetuksen laadukkaan ruoan merkityksestä koiran jokapäiväiseen hyvinvointiin. 

Emännälle kävi sitten pienoinen fiba, eli siinä uskossa, että varastossa olisi vielä yksi säkki ruokaa Martille ja Sissille. Olihan siellä, mutta ei se Essential-pussi ollut, se oli vararuokaa. Emäntä ajatteli, että mennään nyt tovi vararuoalla, täytyyhän sekin syödä pois ennen kuin täytetään varastot taas herkkuruoalla. Martti ja Sissi ajattelivat vähän toisin. Osoittivat mieltään kanniskelemalla varanappuloita pitkin huushollia. Ei se näyttänyt heille kelpaavan. Muutama päivä sillä kuitenkin kärvisteltiin. Sissille tuli mahanpuruja, joutui taas äkistelemään nolona kakkia pitkän aikaa kyykyssä, jotta jotain sai ulos. Martti kurkisteli vieressä ja ihmetteli, mikä siellä taas maksaa, miksi ei tipahda. Martilla kun itsellään on tapana kakata juostessa. Kyykyssä kuulemma painaa menemään ympäri pihaa pökäleitä tipautellen. Koominen koira.

Viimeinen pisara vararuokapäiville oli aamuinen hässäkkä. Isäntä laittoi vararuokaa koirien kuppeihin. Sissi pillastui, Martti pyöri ympyrää säestäen Sissiä. Yleinen hässäkkä oli valmiina, joka huipentui vapaapainiotteluun ihmisväen sängyssä – koirien kesken siis. Isäntä rauhoitteli painia lupaamalla koiruuksille, että emäntä tuo tänään oikeaa ruokaa, kunhan tulee töistä.

Näillä saatesanoilla saapui ruokatilaus meille Ryry´sin väelle ja siinähän meni sellainen puolisen tuntia, niin jo oli ruokasäkki emännän työpisteellä. Koska eihän me voida antaa tällaisen hulabaloon jatkua, Sissin mahaväänteistä puhumattakaan.


Ostoskorisi on tyhjä